Jhony – Lentävä perulainen

Ehkä ihmiset sekoittavat vakavuuden ja tyyneyden. Silloinkin kun hän puhuu elämänsä vaikeimmista kokemuksista, hän on rauhallinen tavalla, jolla vain itsensä hyvin tunteva ja itsensä kanssa sinut oleva ihminen voi olla. Ihminen, joka on ylpeä itsestään. “Paras ominaisuuteni on sinnikkyys. Kun keskityn johonkin, en koskaan luovuta”, hän sanoo.

Olen tehnyt töitä tavoitteideni eteen. En koskaan luovuttanut.

Jhony syntyi Perussa, lähellä Brasilian rajaa. Suurin osa hänen luokkatovereistaan puhui sekä espanjaa että portugalia, ja niin hänkin oppi portugalin kielen. Hänen isänsä on puoliksi japanilainen, ja tämä oli kasvanut erilaisessa, ankarammassa kulttuurissa. Jhony kokee, että isänsä kanssa toimeen tuleminen on ollut hänen suurin haasteensa.

Kun Jhony oli 14-vuotias, hän sai moottoripyörän. Edelleen hän ajattelee, että se on paras asia, jonka hän on koskaan omistanut. “Se oli minulle vapaus.”

Lukion jälkeen hän kävi Perun pakollisen, vuoden kestävän armeijan. Siellä hän oppi lentämään lentokoneella. Hän nautti lentämisestä jopa niin paljon, että alkoi haaveilla ammattilentäjän urasta, mutta koulutus oli liian kallis. “Katsotaan, jos se onnistuisi tulevaisuudessa”, hän sanoo ja nauraa jälleen.

Armeijan jälkeen hän muutti Limaan opiskelemaan hotelli-, ravintola- ja matkailualaa. Siellä hän oppi puhumaan italiaa ja hieman ranskaa. Kun mukaan lukee vielä englannin ja lite grann svenska, kasassa on yhteensä kuusi kieltä. “Valitsin hotelli-, ravintola- ja matkailualan, koska olen aina halunnut matkustaa. Tiesin, että tämä ura auttaisi minua toteuttamaan sen.” Valmistumisen jälkeen hän muutti Yhdysvaltoihin ja työskenteli parissa eri risteilyjä järjestävässä yhtiössä. Ja niin hän pääsi matkustamaan: Alaskaan, Afrikkaan, Venäjälle, Italiaan, vähän kaikkialle. Siten hän löysi lempipaikkansa maailmassa, pienen Karibian saariin kuuluvan Saint Thomasin, jossa hän yöpyi rustiikkisessa mökissä aivan rannan vieressä. Juuri sellaisessa paikassa hänen unelmiensa päiväkin kuluisi, maalaismaisessa mökissä aurinkoisessa säässä, ei internetiä, ei älypuhelimia. Vain hän ja hänen tyttöystävänsä nauttimassa päivästä.

Risteilyaluksilla Jhony aloitti siivoojana mutta yleni lopulta tiiminjohtajaksi. “Meitä oli 16 kaveria, ja minä olin vastuussa heistä kaikista, koko laivan siivoamisesta. Ja ylläpidosta.”

Freskalla Jhony työskentelee nykyään kenttäpäällikkönä. Osan palkastaan hän lähettää äidilleen, joka yhä asuu Perussa. Hän pelkää menettävänsä äitinsä. “Hän ei ole kovin hyvässä kunnossa, ja yritän vain työskennellä kovemmin, kovemmin ja kovemmin, jotta voin auttaa häntä maksamaan kaikki lääkkeet, joita hän tarvitsee.”

Siivoamisen Jhony näkee jonain, jota kaikki tarvitsevat, ikään kuin terveen kodin perustana. Paras asia hänen työssään ovat kuitenkin asiakkaat. “Tykkään puhua liikaa”, hän sanoo. Ja nauraa taas.

Kerran Jhony oli jo päässyt töistä, kun yksi hänen asiakkaistaan soitti hänelle. Tämä kertoi saaneensa juuri ylennyksen ja pyysi Jhonyä kanssaan juhlakaljalle. Täytyihän sellaiset juoda. “Ihmiset, jotka eivät ole koskaan työskennelleet siivousalalla, ajattelevat, että siivoaminen on huonoa työtä. Mutta ei se ole”, hän sanoo. Ongelma ei ole niinkään siivous vaan se, miten kyseiset ihmiset suhtautuvat siihen. “Ihmisten pitäisi rakastaa sitä, mitä he tekevät, eikö niin?”

Viikonloppuisin Jhony urheilee. Sen jälkeen hän katsoo mieluiten elokuvia kotona, kenties juo lasin viiniä. Joskus hän maalaa maisemia eri puolilla maailmaa ottamiensa kuvien pohjalta. Siitä puhuminen saa hänet hymyilemään ohimennen ja korostamaan, ettei hän mikään ammattilainen ole.

Hän on onnellinen, kun hän näkee läheisensä onnellisina. Hän myös rakastaa autolla ajamista ja kertoo tuntevansa olonsa vapaaksi ollessaan tien päällä. Kun häneltä kysyy, kuka näyttelisi hänen roolinsa elokuvassa, hän vastaa Tom Cruise hetkeäkään epäröimättä. “Hän on kova.”